Meistä jää jälki joka paikkaan – ainakin Suomessa

Tuon tässä esille asiaa suomalaisesta näkökulmasta ja haluan tehdä vertausta myös ihan toisenlaiseen kulttuuriin. Olen itse ainakin jo hyväksynyt asian, että missä kuljenkin jätän jälkiä. Jos haluan toimia tässä maassa, opiskella, käyttää terveydenhuoltoa, lainata kirjoja, parkkeerata autoa, maksaa laskuja, soittaa puhelimella, katsella televisiota jne. jätän jälkiä ja toimintaani saatetaan seurata tai ainakin jälkeni jäljittää. Tässä on tietenkin hyvät ja huonot puolensa. Suomessa ei voi elää anonyyminä. Taitaa olla joku, joka elää metsässä ja niin sanotusti kieltäytyy elämästä tässä yhteiskunnassa, mutta jopa hänestä tehtiin juttu lehteen ja hän itse antoi siihen luvan.

Kadehdin välillä isovanhempieni sukupolvea, joka ei käytä internetiä, ei omista tietokonetta ja älypuhelinta. He vielä asioivat pankissa ja rahan nosto pankkiautomaatilla vieläkin jännittää. Silti heistäkin kulkee tietoa ja varmasti heidän tietämättään. Minna mainitsi blogissaan http://suusuppuunsomessa.blogspot.fi/ kanta-asiakaskortit ja se laittoi minut ajattelemaan, että todellakin kaikki mitä teen rekisteröityy jonnekkin ja niinpä mummonikin ostokset rekisteröityvät keskon järjestelmään, kun hän plussakorttia heilauttaa.

Vaikkakin älypuhelmet ja SoMepalvelut ovat löytäneet tiensä lähestulkoon kaikkialle, on tilanne aivan eri esimerkiksi Panamassa, josta mieheni on kotoisin. Meillä on nyt appivanhemmat kylässä ja ovat ihmeissään tavasta, jolla hoidamme asiat. Päivittäin selitän koulunkäyntiäni heille. Kun sanon meneväni tekemään koulutehtäviä, he olettavat minun istuvan tunneilla ja saan selittää useaan kertaan, että tehtävänannot ovat Optima-alustalla ja sitten vaan surffailen netissä ja katson luennot netissä joko reaaliaikaisesti tai jälkikäteen nauhotteesta. Voin keskustella opattajan ja opiskelukavereiden kanssa chattaillen.

Laskut hoituvat nettipankissa, kirjalainat uusitaan netissä, autot ostetaan netissä, samoin muut tavarat. Varaan lääkäriajat netissä, reseptit ovat sähköiset, apteekki tunnistaa minut kela-kortilla. Lompakko pursuaa kortteja, joiden avulla minut tunnistetaan ja joilla jätän jälkiä. Muistini ja muistivihkoni ovat täynnä pin-koodeja ja koodaan tietä pitkin nettiä. Teatteri- ja elokuvaliput netistä, samoin vakuutukset ja junaliput. Ei käy asiat näin Panamassa.

Kun kerron mahdollisuudesta allekirjoittaa kansalaisaloite netissä, seurata kaupunginvaltuuston istuntoa reaaliaikaisesti, kommentoida television vaalikeskustelua reaaliaikaisesti, kommentoida poliittisiin asioihin eri SoMe-kanavissa jne. loksahtavat suut ammolleen. Lähdetään ihan siitä, että Panamassa ei ole osoitteita. Ei ole valtakunnallista postijärjestelmää. Lähes kaikilla on henkilökortit, joten olet sosiaalitoimiston järjestelmässä, jossa on merkittynä nimesi, syntymäaikasi, asuinkuntasi ja siinäpä se taitaa olla. Terveydenhultopalveluita käyttäessäsi nämä samaiset tiedot ja potilastiedot jäävät järjestelmään, mutta jos haluat siirtää ne toiseen sairaalaan, on sinun pyydettävä tiedot cd.lle ja kuljetettava ne itse. Kesäkurssilainen toi blogissaan http://toikosomessa.blogspot.fi/ esille potilastietokannan (http://www.kanta.fi/) ja en tosiaan aiemmin ole käynyt katsastamassa tietojani. Nyt kävin ja paljon tietoturvasta siellä kerrottiinkin ja sain tietoa siitä, miten minua koskevaa tietoa jaetaan ja mihin minulla on oikeudet tietojeni jakamisessa. Tämä on ennenkuulumaton palvelu Panamassa, jossa voit kulkea aika anonyyminä ja vapaana. Jos jätät laskut maksamatta, ei tipahda nettipostiin, puhelimen tekstiviestiin tai potiluukkuun maksuhuomautusta. Meillä eri palveluihin voi kirajutua verkkopankin tunnuksilla ja se toimii tunnustautumisena. Hoidan Kelan, työvoimatoimiston, veroviraston asiat ainakin verkkopankin tunnuksilla. Uutta tällä saralla tapahtui Nordeassa tänään, kun tunnuslukukortit häviävät ja niistäkin saadaan sovellus. http://www.nordea.com/fi/media/uutiset-ja-lehdistotiedotteet/News-fi/2015/2015-06-24-pankkitunnukset-uudistuvat-uusi-tunnuslukusovellus-nyt-kaytettavissa.html.

Panamassa on olemassa joitakin kanta-asiakaskortteja, jolloin rekisteröidään nimesi ja puhelinnumerosi. Suurimmalla osalla on kuitenkin käytössään prepaid, joten numerot vaihtuvat tiuhaan. Jälkiä sinusta ei juuri jää, asiat eivät hoidu netissä, SoMe ja internet on aika pitkälle kuulumisten vaihtoa kavereiden kesken, ehkä uutisten luku nuoremmilla yleistyy, kun jaetaan asioita SoMessa. Mielipiteet saa julki, mutta vaikuttamisen mahdolisuutta poliittisiin päätöksiin ei juuri tunneta. Avoimuus on kuitenkin jo saanut aikaan useita skandaaleja polittikkojen keskuudessa ja tietysti uutiset väärikäytöksistä leviävät nopeasti ja laajasti. Nekin, jotka eivät osta sanomalehteä ja vaivaudu lukemaan uutisia, tulevat nyt tietoisiksi valtion asioista. Mihinkään tietokantoihin ei kansalaisella ole oikeutta päästä. Ei ole kunnanvaltuuston kokouspöytäkirjat esillä netissä jne. Esimerkkejä olisi loputtomiin, mutta ehkäpä päätän tähän.

Haluan tällä vain tuoda esille muun muassa sen, kuinka SoMen kautta mielipiteen ilmaisu helpottuu ja tästä saamme esimerkkejä päivittäin eri puolilta maailmaa esimerkiksi ihmisoikeusasioissa. En ota kantaa asiaan mutta esimerkkinä esille tuon myös SoMessa alkunsa saaneen Arabikevään 2010. Toisena seikkana sen, kuinka järjestelmien ja Somen kehittymisen myötä digitaalinen identiteettimme nyt Suomessa on hyvin avoin, se saattaa pelottaa ja siinä on riskinsä, mutta se myös mahdollistaa kaikki palvelut ja toiminnot, jotka säästävät aikaamme ja tuovat joustavuutta elämäämme. Emme jonota tilipäivänä työnantajan pankin ulkopuolella shekin kanssa saadaksemme käteisenä palkan, jonka jälkeen jonotamme omaan pankkiin rahaa tallettamaan, näin Panamassa ja lämpöä +35 astetta. Hiki tulee 🙂